Lukihäiriöisenä ihmisenä jännitin koulussa tosi paljon. Äidinkielen tunnit olivat piinaavia ja ennen yo-koetta opettajani sanoi, että jos osaisit kirjoittaa oikein, saisit M tai L. Hänen mielestään olin hyvin luova kirjoittaja. No se siitä. Onneksi ajat ovat muuttuneet. Tunnetut henkilöt kertoivat avoimesti sosiaalisessa mediassa kärsivänsä lukihäiriöstä. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä tutummaksi se tulee, eikä kommentit kirjoitusvirheistä satuta enää.

Aikoinaan kouluttajana koulutuksen alkuun kerroin itsestäni ja sanoin myös, että olen lukihäiriöinen, joten osallistujien tuli auttaa minua jos en osannut kirjoittaa oikein. Sanottuani tämän, en enää jännittänyt niin paljon ja energiani suuntautui oikeisiin asioihin.

Tänään tiedetään, että lukihäiriöstä kärsivät eivät ole laiskoja tai tyhmiä, vaan ovat erittäin luovia ajattelijoita, joiden aivot yksinkertaisesti toimivat eri tavalla. Minulle lukihäiriöisyys on mahdollistanut sen, että voin visualisoida lopputulosta nähdessäni tilan, mikä järjestys toimii ja mitä missäkin kuuluisi olla. Tästä on ollut valtava hyöty elämässäni ja toivon, että tulevaisuudessa voin hyödyntää kykyäni entistä enemmän ammattijärjestäjänä.